Rippikoulu, Donald Trump - mitä pappi saa sanoa?

Iltalehti teki jutun Jämsän seurakunnan papin, Ari Mäkelän näkemyksistä, joista jonkun rippikoululaisen sukulainen oli pöyristynyt niistä kuultuaan. Rippikoulussa oli ollut käytössä laatikko, johon sai jättää lapulle kirjoitettuja kysymyksiä. On melko yleinen käytäntö, että rippikoululaiset saavat tehdä kysymyksiä rippikoulun ohjaajille. Kysymyksiin vastataan osana rippikoulun ohjelmaa.

Jämsän seurakunnan rippikoulussa yhdessä lapussa oli pyydetty pappia kertomaan mielipiteensä Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpista. Pappi oli vastannut tuohon kysymykseen lyhyesti. Hän oli kertonut pitävänsä hyvänä sitä, että presidentti Trump suojelee lapsia varhaisilta sukupuolenkorjausprosseilta. Jutussa mainitaan myös Mäkelän rippikoulussa opettaneen avioliitosta miehen ja naisen liittona. Hän oli myös rippikoululaisille sanonut, että sukupuolia on kaksi.

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon rippikoulun kävi viime vuonna 49 190 henkilöä ja määrät eivät kovin dramaattisesti vaihtele vuosittain. Rippikoululaisten sukulaisia on siis tässä maassa valtavasti ja heillä kaikilla lienee jokin näkemys avioliitosta ja Trumpista. Rippikoululaisten sukulaiset saattavat pöyristyä jostakin mitä rippikoulussa on sanottu ja suurella todennäköisyydellä he pöyristyvät vieläpä eri asioista. Se, että joku pöyristyy jostakin, ei vielä määritä sitä, onko jokin näkemys tai toimintatapa ollut sopiva tai sopimaton. Aina on niitäkin, jotka eivät pöyristy yhtään mistään. Harva rippikoululaisen sukulainen ottaa yhteyden toimittajaan, vaikka jokin asia ihmetyttäisi tai ärsyttäisi sukulaisen rippikoulun papin sanomisissa. Rippikoululaisella ja hänen läheisillään on luonnollisesti oikeus antaa kriittistäkin palautetta rippikoulusta. Ajattelen, että olisi ensisijaisesti hyvä puhua niiden ihmisten kanssa, joita asia koskee – ilman mediaa.

Useita vuosia rippikoulutyötä tehneenä katson, että papit, nuorisotyöntekijät ja muut rippikoulussa työskentelevät aikuiset pyrkivät kunnioittavasti vastaamaan heille esitettyihin kysymyksiin, jos ne kysymykset eivät nyt aivan häröjä tai sopimattomia ole. Koulutetut riparin ohjaajat osaavat myös arvioida, millaisiin kysymyksiin on järkevää vastata ja käyttää rippikouluryhmän yhteistä aikaa. Arvokysymysten välttely ei ole toimiva ratkaisu, vaan poliittisen sitoutumattomuuden vaaliminen ja Raamattukeskeinen lähestymistapa. Uskonnolliset yhteisöt ja kirkot voivat näyttää esimerkkiä avoimen keskustelun sallimisesta, niin halutessaan.

Nuoria usein kiinnostavat isot arvokysymykset sekä julkisessa keskustelussa paljon esillä olevat teemat. Saako pappi ylipäätään vastata, jos nuori kysyy hänen mielipidettään vaikkapa juuri Yhdysvaltainen presidentistä? Evankelis-luterilaisella kirkolla ei ole linjausta, jossa kiellettäisiin tällaisista asioista puhuminen.

Iltalehden jutussa sanotaan: ”Mäkelä vahvistaa, että hän on puhunut rippileirillä Trumpin politiikasta ”lyhyesti”, kun nuoret ovat asiasta kysyneet.” Ingressissä lukee, että ”pappi olisi kehunut Donald Trumpin hallinnon transpolitiikkaa.” Onko kehumista, jos kannattaa jotakin Trumpin periaatelinjausta tai puhuu siitä myönteiseen sävyyn? Voi se sitäkin olla.  Mitä olisi tapahtunut, jos pappi olisi kritisoinut Trumpia tai ilmaissut suoraan vastustavansa häntä ja hänen politiikkaansa? Oliko pöyristymisessä kyse siitä, että Yhdysvaltain politiikasta ylipäätään puhuttiin rippikoulussa vai siitä, millainen näkemys papilla Trumpista oli?  Jutussa kerrotaan, että rippikoululaisen sukulainen piti papin puheita ulossulkevina ja hän pohti myös puheiden vaikutusta leirillä mahdollisesti olleisiin sateenkaarinuoriin. Jutun perusteella voidaan sanoa, että papin kanta ei miellyttänyt tätä rippikoululaisen sukulaista.

Evankelis-luterilaisen kirkon ohjeistuksissa ei tietääkseni ole mitään sellaista, joka rajoittaisi rippikoulun työntekijöiden mielipiteenvapautta ja ilmaisunvapautta tämänkaltaisissa tapauksissa. Ei se vielä tarkoita, että nuorten kysymyksiin voisi vastata mitä tahansa. Vastausten tulisi nousta Raamatusta ja luterilaisesta tunnustuksesta ja rippikoulussa tavoitteena on myös etsiä vastauksia yhdessä nuorten kanssa.

Jutussa kerrotaan myös pappi Ari Mäkelän sanoneen avioliiton olevan vain naisen ja miehen välinen liitto. On kiistatonta, että Mäkelä pitäytyi kirkon opissa näin tehdessään. Ei kenenkään rippikoululaisen sukulainen tai edes rippikoululainen itse voi määritellä sitä, mikä on papille sallittava näkemys avioliitosta tai sukupuolten määrästä. Papilla on oikeus ja velvollisuus opettaa Raamatun ja luterilaisen tunnustuksen mukaan, vaikka tällaisia näkemyksiä jotkut ajassamme vastustavatkin. Kysymystä sukupuolesta käsitellään rippikoulussa Raamatun pohjalta. Mieheksi ja naiseksi hän heidät loi.. jokin tämän niminen kirjanenkin taisi Suomessa joskus tulla julkaistuksi, mutta ei mennä nyt siihen tämän enempää.

Kuinka moneen sukupuoleen papin pitää sitten uskoa? Samaan määräänkö kuin rippikoululaisen sukulainen, mutta kenen niistä? Jos sukulainen A katsoo sukupuolia olevan kolme, sukulainen B sanoo, ettei määrää voi tietää ja C sanoo, että niitä on kaksi, niin mitä pappiparka sitten tekee?

 Tiedän, että joissakin rippikouluissa rippikoulun ohjaajat opettavat sukupuolen moninaisuus -ajattelua ja he vetoavat siihen, että esimerkiksi transsukupuolisuus olisi osa Jumalan luomistyötä. Tiedän myös, että osa rippikoulun vetäjistä opettaa yhä sukupuolia olevan kaksi ja he perustelevat sitä kristillisellä ihmiskäsityksellä ja biologialla.

Mäkelä sanoo iltalehdelle jutussa:

 ”Minun käsitys on se, että meillä on edelleen sananvapaus Suomessa. En tiedä, onko se muuttunut sitten tietämättäni. Mutta minulla on sellainen ajatus, että jos jollakin on vapaus sanoa, että sukupuolia on x-määrä, niin minulla on vapaus edelleen sanoa, että sukupuolia on faktisesti kaksi.”

Evankelis-luterilaisen kirkon materiaaleissa on viittauksia sukupuolen moninaisuuteen. Kirkolliskokous ei ole kuitenkaan tehnyt linjausta, joka vaatisi pappeja opettamaan sukupuolia olevan enemmän kuin kaksi. Ulkopuolelta ei siis kukaan voi rajoittaa pappeja sanomasta ja opettamasta, että sukupuolia on kaksi. Mäkelä on oikeassa, hänellä on vapaus rippikoulussa sanoa, että sukupuolia on kaksi, mies ja nainen.

Pöyristynyt sukulainen – nimimerkillähän voisi kätevästi narauttaa medialle kaikki sellaiset ihmiset, joiden näkemyksistä sitä on itse eri mieltä. En kuitenkaan kannata tällaista toimintatapaa.  Tällaisen toiminnan yhtenä päämääränä voi olla halu saattaa ”vääriä mielipiteitä” kertonut ihminen julkisuuteen, toivoen ison yleisön tuomitsevan henkilön näkemykset ja ehkäpä samalla myös koko ihmisen. Julkisuutta voidaan käyttää painostuskeinona, ja siten ehkä saada henkilö vaikenemaan jatkossa näkemyksistään. Ja jos se ei onnistu, niin ainakin kielteinen uutisointi ja somessa esitetyt teilaavat kommentit voivat heittää varjon henkilön ylle ja mustata tämän mainetta. Suvaitsevaisuudesta usein kyllä puhutaan, mutta sitä harvemmin ajassamme osoitetaan niille, joiden näkemyksiin ei itse yhdytä.

Toivoisin, ettei ilmapiiri olisi yhteiskunnallisesti niin kireä ja yhdenmukaisuutta vaativa, että rippikoulujen kysymys ja vastaus -ohjelmatuokioista tulee työntekijöiden näkökulmasta ahdistavia ja painostavia.  Työntekijät saattavat pelätä sanoa myös asioita, jotka voidaan tulkita poliittisiksi, vaikka ne olisivat Raamatusta nousevia kristillisiä periaatteita ja arvoja. Jännitteisiä tuollaiset  kysymys ja vastaus-tilanteet herkästi ovat, koska arvokysymykset harvoin jättävät ketään kylmiksi. Avoimen ja lämpimän ilmapiirin säilyttämiseksi tarvitaan rutkasti ammatillista osaamista ja yhteistä tahtotilaa. Rippikoulun soisin olevan paikka, jossa opetellaan käymään kunnioittavaa keskustelua erilaisista asioista. Sitä voidaan pitää myös tärkeänä kansalaistaitona, jonka puutteen näkee sosiaalisen median alustoilla.

Annan kaiken kiitoksen niille lukuisille rippikoulujen työntekijöille, jotka tänäkin kesänä, vilpittömästi haluavat vastata nuorten esittämiin kysymyksiin kristilliseltä arvopohjalta ja käydä avointa dialogia heidän kanssaan. Rippikoulussa on syytä myös keskustella nuorten kanssa siitä, ettei ketään tulisi kohdella pilkallisesti sen takia, että hänellä on erilainen mielipide tai vakaumus. Se on kaukana lähimmäisen rakkaudesta, jos kunnioitamme vain niitä, joiden kanssa olemme samaa mieltä.

Iltalehdessä pappi Ari Mäkelä sanoo rippileirin sujuneen harvinaisen hyvin. Sitaatti jutusta: ”Nuoret eivät hänen mukaansa ottaneet keskusteluja Trumpista tai avioliitosta myöhemmin puheeksi, eikä kukaan antanut leirillä niistä kielteistä palautetta.”

Jutussa sanotaan myös, että ”Mäkelä pitää ikävänä sitä, että asiaa käsitellään mediassa nimettömän yhteydenoton kautta. Hän kokee, että hänestä pyritään maalaamaan mediassa ikävää kuvaa, ja vihjaa, että häntä ”maalitetaan”.

Mitä tulee siihen, mitä pappi saa sanoa rippikoulussa, siitä linjaa kirkko itse. Ei rippikoululaisen sukulaiset tai media, ei edes yleinen mielipide.

Kirjoittaja on Sanan- ja uskonnonvapaus ry:n järjestökoordinaattori Susanna Koivula

Kuvakaappaus Iltalehden jutusta