Vaatimus yhdenmukaisesta ajattelusta vahvistuu -periksi antaminen ei ole oikea vaihtoehto

Pääministeri Petteri Orpo sometileillään kirjoitti 28.6.2025: ”Yhdenvertaisuus ei ole mielipide – se on ihmisoikeus.” Lauseen jälkeen hän oli lisännyt sateenkaarilippu-emojin. Olen tänä kesänä huomannut eri yhteyksissä tekstejä, joissa on samankaltainen viesti. Viestin mukaan Pride tai yhdenvertaisuus ei ole mielipideasia. Joku voi nyt ajatella, että Pride-kuukausi meni jo, miksipä tästä aiheesta tarvitsee enää kirjoittaa. Pidän kuitenkin tärkeänä pysähtyä hetkeksi pohtimaan sitä, mitä tällaisesta näkemyksestä voisi seurata sanan- ja uskonnonvapaudelle, jos se pääsisi hallitsevaan asemaan.

Jos Pride ei olisi mielipideasia tai yhdenvertaisuuden kannattaminen edellyttäisi sitoutumista Pride-liikkeen ajatteluun, ei tilaa jäisi enää uskonnonvapaudelle.

Lukemattomat kristityt eri puolilla maailmaa tänäkin päivänä sitoutuvat klassisen kristinuskon opetuksiin avioliitosta ja seksuaalisuudesta. Voidaan puhua valtavirtakristillisyydestä. Suomalaisille tämä asia saattaa olla jopa vieras, koska ison suomalaisen evankelis-luterilaisen kirkon piispat kannanotoillaan viestivät, että kirkon tulisi omaksua kaksi avioliittokäsitystä rinnakkain. Tämä mainittakoon näin sivuhuomatuksena.

Kristittyjen uskonnonvapaus on aidosti uhattuna, koska vaatimus sateenkaaren värisen yhdenvertaisuuskäsitteen omaksumisesta on viesti kristityille: teidän on luovuttava sellaisesta Raamatun tulkinnasta, joka on ristiriidassa Pride-liikkeen arvojen kanssa.
Kristityt eivät siis saisi enää uskoa ja ilmaista seuraavia Raamatusta nousevia opetuksia:

-Jumala loi miehelle kumppaniksi naisen ja asetti avioliiton näille
-Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi
-Seksuaalisuhteet on tarkoitettu naisen ja miehen väliseen avioliittoon
-Samaa sukupuolta olevien välinen seksi on synti ja häpeä.

Olen vakuuttunut, että tulevina aikoina tulee vahvistumaan vaatimus, jonka mukaan kenellekään ei olisi oikeutta uskoa edellä mainitsemiini Raamatusta nouseviin käsityksiin avioliitosta ja seksuaalisuudesta. Kristittyjä tullaan syyttämään jatkossakin siitä, että he vastustaisivat yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa. Ei ole mikään pieni juttu, jos jotakuta syytetään tällaisten asioiden vastustamisesta. Se on myös yksi tapa sanoa, että olet paha ihminen. Ihminen, joka et arvosta toisia. Ihminen, joka syrjii toisia. Jos jostakin ajatellaan näin, ei häntä pian haluta mukaan mihinkään. Häntä voidaan halventaa, koska pahahan hän on kuin raha. Spitaalinen, jota on paras välttää. Mainehaittahan voi tarttua.

Ajattelen, että kristittyjen syyttäminen tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden vihollisiksi on perusteetonta, koska klassiseen kristilliseen uskoon sitoutuvat uskovat myös näin:

-Jokainen ihminen on Jumalan luoma, arvokas ja Jumalan rakastama
-Kaikki ihmiset ovat samanarvoisia ja yhdenvertaisia
-Jeesus Kristus on sovittanut kaikkien ihmisten synnit ristillä ja armon omistamiseen kutsutaan jokaista

Olen kuitenkin huomannut, ettei tällaisten asioiden kertominen ja niihin sitoutuminen riitä Pride-aatteen kannattajille. He eivät siis tyydy siihen, että pidät kaikkia ihmisiä samanarvoisina, vaan sinun kristittynä tulisi pitää myös erilaisia seksuaalisuuden toteuttamisen tapoja samanarvoisina. Niin monien Pride-ajatteluun sitoutuvien ihmisten kanssa olen viimeisten kymmenen vuoden ajan keskustellut sekä lukuisia Pride-liikkeen kannanottoja lukenut, että rohkenen väittää näin.

Kristityn tulisi siis luopua uskostaan tai jos hän ei siihen kykene, niin ainakin hänen tulee olla hiljaa. Vapaaehtoisesti pitäisi siis luopua sanan- ja uskonnonvapaudesta. Jos näin ei tapahdu, mitä jos otetaan tuomioistuimet avuksi? Jos siis pilkka tai painostus ei tepsi.
Edellinen valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen sekä valtionsyyttäjä Anu Mantila ovat myös tulkinneet yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa yksin Pride-liikkeen käsitysten pohjalta. Muuten ei olisi mahdollista, että Päivi Räsästä ja Juhana Pohjolaa olisi koskaan syytetty kansanryhmää vastaan kiihottamisesta. Korkeimman oikeuden ratkaisua yhä odotetaan. Toivon ja odotan, että Korkein oikeus päätyy ratkaisussaan sanan- ja uskonnonvapauden kannalle. Mikään muu ratkaisu ei olisi sovelias demokratiaa ja ihmisoikeuksia kunnioittavalle Suomelle. Kristillinen vakaumus ja sen ilmaiseminen eivät ole rikoksia.

Tänään ja huomenna tarvitsemme rohkeutta ja sitkeyttä puolustaa sanan- ja uskonnonvapautta. Periksi antaminen, passivoituminen ja hiljeneminen eivät ole oikeita vaihtoehtoja ajassamme, jossa vaatimus yhdenmukaisesta ajattelusta yhä vahvistuu.

Sanan- ja uskonnonvapaus ry:n järjestökoordinaattori

Susanna Koivula