Aidon yhdenvertaisuuden toteutumiseen ei ylletä ilman sanan- ja uskonnonvapautta.
Oli surullista lukea jokin aika sitten kristittyjä nuoria lyttääviä aikuisten kirjoittamia kommentteja Instagramista, Helsingin Sanomien julkaisun alta. Jutussa kerrottiin rippikoululaisista, nuorista kristityistä, joille Jeesus on tärkeä. Suomessa olisi tarvetta vahvistaa ajatusta, ettei ketään saa kiusata. Ei myöskään kristittyjä.
Koulujen aloittaessa ensi kuussa syyslukukauttaan, toivon, että jokainen nuori, myös uskova, kristitty nuori saisi kokea, että hän saa olla oma itsensä ja arvostettu sellaisenaan. Ei ole helppoa kasvaa ilmapiirissä, jossa kristinuskoon liitetään kielteisiä ja perusteettomia mielikuvia ihmisoikeuksien vastustamisesta. En tarkoita, että kouluissa olisi tällainen ilmapiiri. Tuo ilmapiiri tavoittaa nuoret kristityt ainakin sosiaalisen median julkaisuiden ja uutisotsikoiden kautta. Päivi Räsäsen kuvan merkitseminen kieltomerkillä ja tällaisen kuvan kantaminen Pride-kulkueessa on yksi tapa viestiä, että julkinen sitoutuminen Raamatun opetuksiin on tapa varmistaa pääsy pilkattujen ihmisten listalle. Siihen ei tosin vaadita uskonnollista vakaumustakaan, vääräksi katsottu (tieteellinen) kanta sukupuolenkorjaushoitoihin voi sekin riittää. Helsinki Pride-marssilla nimittäin toivotettiin tervemenneiksi helvettiin muutamia lääkäreitä ja tutkijoita nimeltä. He eivät olleet ilmeisesti riittävällä tavalla edistäneet trans-liikkeen tavoitteita työssään.
Suomessa on paljon puhetta yhdenvertaisuudesta, mutta siitä puheesta puuttuvat tasapaino ja värit. Silloin, kun Suomessa puhutaan yhdenvertaisuudesta, viitataan yleisimmin sukupuoleen ja seksuaaliseen suuntautumiseen. Vallalla näyttäisi olevan ajatus, että uskonnollinen ihminen vakaumuksineen olisi aina väistövelvollinen, kun jaetaan ihmisoikeuksia ja toteutetaan yhdenvertaisuutta. Suomen perustuslaki kuitenkin lähtee siitä, että kaikki ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä, olivatpa he uskonnollisia tai eivät.
Raamatun opetukseen sitoutuvan kristityn pitää siis saada elää vakaumuksensa mukaan ja myös puhua vakaumuksestaan. Se, että jotkut vastustavat kristillisiä arvoja tai kristillistä uskoa ei muodostu kenellekään velvollisuudeksi vaieta niistä. Yhdenvertaisuuden toteutuminen edellytä sitä, että pitäisi vallita yksimielisyys siitä, mikä on sukupuoli tai siitä, mikä on hyvää ja tavoiteltavaa seksuaalietiikkaa. Mitä se sitten edellyttää? Vähintäänkin Suomen perustuslain 6.pykälän sisäistämistä:
”Yhdenvertaisuus,
Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä.
Jos erilaiset ihmiset tavoittelisivat yhdessä rauhallista rinnakkaiseloa, niin yhdenmukaisuuden pakkopaita hellittäisi. Tämä aika painaa ihmisiä voimakkaasti yhteen ja samaan muottiin. Tässä ajassa hyväksi ihmiseksi pääsee luopumalla konservatiivisista ja kristillisistä arvoista. Pahaksi ihmiseksi pääsee yksinkertaisesti vain pitäytymällä edellisiin.
Toiseen maahan matkustamisen esteeksi voi näköjään muodostua parikymmentä vuotta vanha hengellinen pamfletti, jossa on pohtinut opiskeluaikansa lähteisiin viitaten seksuaalisen suuntautumisen kehittymistä. Päivi Räsäsen kohdallahan kävi näin, koska Korkein oikeus tuomitsi hänet edellisen perusteella sakkoihin kansanryhmää vastaan kiihottamisesta ja Iso-Britannia esti maahantulon sen perusteella.
Jos yhteiskunnassa sallittu arvo- ja aatemaailma kapeutuu yksisuuntaiseksi tieksi, vapaus uskoa ja oikeus sanoa maksaa joko liikaa tai itsesensuuri vaientaa, arimmat ensin.
Yhdenvertaisuus ei ole sitä, että omiin valintoihin tai arvoihin ei kohdistu kritiikkiä. Ne, jotka ovat tästä eri mieltä, ovat yleensä valmiita rajoittamaan sanan- ja uskonnonvapautta.
Aidon yhdenvertaisuuden toteutumiseen ei ylletä ilman sanan- ja uskonnonvapautta.
Kirjoittaja
Susanna Koivula
Sanan- ja uskonnonvapaus ry:n järjestökoordinaattori
