Ohhoh - uskonto puuttuu etuoikeuskehästä!
Olen huomannut eri yhteyksissä käytettävän etuoikeuskehää, kuten sosiaalisen median kanavissa sekä muun muassa Sitran, ammattikorkeakoulu Humakin, Ammattiopisto Luovin, Ensi- ja turvakotien liiton ja THL:n (blogi) materiaaleissa. Helsingin Sanomien jutussa oli kuva etuoikeuskehästä, joka oli käännös Sylvia Duckworthin mallista . Juuri tuota HS:n vuoden 2021 etuoikeuskehää olen nähnyt useissa Threads-, X-, ja Facebook-julkaisuissa. Etuoikeuskehistä on olemassa hieman erilaisia versioita, mutta ne ovat pitkälti yhdenmukaisia sisällöltään.
Etuoikeuskehällä on tyypillisesti pyritty kuvaamaan sitä, millaiset tekijät katsotaan lisäävän henkilön mahdollisuuksia tai kaventavan niitä. Henkilön koulutuksen, ihonvärin, iän, toimeentulotason, kehon, sukupuolen, kielen ja muutaman muun ominaisuuden perusteella on yritetty kertoa, ketkä ovat etuoikeutettuja ihmisiä ja ketkä eivät ole. Kehän keskellä lukee sana valta. Mitä uloimmalle kehälle ihminen sijoittuu omien ominaisuuksiensa perusteella, sitä vähemmän hänellä katsotaan olevan valtaa, etuoikeuksia ja mahdollisuuksia yhteiskunnassa. Annan esimerkin, korkeasti koulutettu valkoinen mies katsotaan etuoikeutetummaksi kuin vaikkapa kouluttamaton musta transmies. Etuoikeuskehän sisältö pohjautuu intersektionaaliseen feminismiin.
Viimeksi 24.7.2026 luin Threadsistä julkaisun, johon oli liitetty kuva etuoikeuskehästä. Tuttu kuva herätti minussa kysymyksen, jota en ollut ennen huomannut kysyä. Miksi etuoikeuskehästä puuttuu uskonto? Jos kyseisellä kehällä halutaan tarkastella sitä, millaiset asiat heikentävät ihmisen asemaa yhteiskunnassa tai altistavat tätä syrjinnälle tai kasvattavat tämän arjessa kohtaamien arjen haasteiden määrää tai syvyyttä, niin miten on mahdollista ohittaa uskonto? Uskonnollinen vaino ei ole pieni ilmiö. Kristityt ovat maailman vainotuin uskonnollinen ryhmä. Arvioiden mukaan vähintään 388 miljoonaa kristittyä kohtaa vakavaa vainoa uskonsa takia. Heidän joukossaan on kaikenikäisiä, miehiä, naisia, köyhyydessä eläviä, koulutettuja ja kouluttamattomia ja heitä asuu Open Doors -järjestön mukaan 70 eri maassa. Jos kristityllä olisikin siis monia etuoikeuksiksi katsottuja ominaisuuksia, hän saattaa silti kuulua syrjittyjen ja vainottujen ryhmään juuri kristillisen vakaumuksensa vuoksi. Uskonnollista vainoa kohdistuu myös muihin kuin kristittyihin.
Minkä vuoksi uskonto on jätetty pois etuoikeuskehästä? Onko kyse unohduksesta vai tietoisesta valinnasta ja asenteellisuudesta? Jos esille nostamani etuoikeuskehät tarkastelevat kysymystä ns. etuoikeuksista vain kotimaisesta näkövinkkelistä käsin, uskonnon pois jättäminen kehästä voi johtua siitä, että Suomessa uskonnonvapauden asema nähdään vahvana. Vahvana sitä pidän itsekin, vaikka näen myös haasteita. Päivi Räsäsen ja Juhana Pohjolan saamat tuomiot kertovat karua kieltään siitä, että sanan- ja uskonnonvapaustilanne on valitettavasti heikentynyt Suomessa.
Kanadan hallituksen verkkosivujen antirasismi-materiaaleissa käytetään etuoikeuskehää, joka kantaa nimeä Wheel of privilige and power. Siinäkään ei mainita uskontoa. Etuoikeuskehällä pyritään piirtämään kuvaa todellisuudesta, mutta tässä todellisuudessa uskonto jää täysin piiloon. Etuoikeuskehän sisältö nousee intersektionaalisesta feminismistä ja tämän ajattelun piirissä en ole törmännyt esimerkiksi huoleen siitä, että kristitty henkilö voisi kohdata syrjintää ja ennakkoluuloja juuri kristillisen uskon ja arvopohjan vuoksi.
Mediassa paljon näkyvyyttä saaneen Tarratoimikunta -aktivistiryhmän toiminta Suviseuroilla nosti julkisuuteen vanhoillislestadiolaisen liikkeen perinteisiä näkemyksiä ehkäisystä, sukupuolikäsityksestä sekä seksuaalisuudesta. Tarratoimikunta jakoi tapahtumassa tarroja, joissa kritisoitiin liikkeen käsityksiä erityisesti seksuaalisuuteen liittyen. Kielteinen uutisointi voi johtaa koventuneisiin asenteisiin lestadiolaisia kohtaan. Toivon, ettei niin käy. Avoin keskustelu tulee toki sallia ja median ei pidä jännitteitä piilottaa. Media nosti kesällä esille myös sellaisia nuoria aikuisia, jotka olivat kokeneet vanhoillislestadiolaisen liikkeen hyvänä ja sen hengellisyyden rakentavana. Tarratoimikuntaan kuuluvista ainakin osalla kokemukset olivat toisenlaisia. Jo tämäkin osoittaa, että uskonto vaikuttaa moninaisella tavalla ihmisten elämään Suomessa.
Uskonnon puuttuminen etuoikeuskehästä on mielestäni yksi esimerkki siitä, että uskontoa ei aina ajassamme nähdä merkittävänä osana ihmisen identiteettiä tai asiana, jolla on merkitystä siinä, millaista elämää hän pystyy rakentamaan.
Joku voi kysyä, mitä väliä on koko etuoikeuskehällä? Se on erinomainen kysymys. Jos siellä, missä sanotaan edistettävän yhdenvertaisuutta tai tasa-arvoa, ohitetaan uskonto ja sivutetaan sen vaikutus ihmisen mahdollisuuksiin ja asemaan yhteiskunnassa, onhan se ongelmallista. Etuoikeuskehä ei tunnista esimerkiksi uskonnollista vainoa tai sitä, että monet ihmiset kohtaavat ennakkoluuloja ja leimaamista vain siksi, että he julkisesti sitoutuvat kristillisiin arvoihin.
Vaihtoehtoisesti otsikossa olisin voinut käyttää monikkomuotoa, uskonnot. Uskontoja on paljon ja ne ovat erilaisia keskenään, vaikka yhtäläisyyksiäkin voidaan löytää.
Laajemmin pohdin etuoikeuskehää ja sen sisältöä Sanan- ja uskonnonvapaus ry:n Oikeus sanoa -ohjelman uusimmassa jaksossa. Kerron jaksossa myös omakohtaisen kokemuksen työhaastattelusta, jossa kävin vuosia sitten. Jakson ensilähetys on kuunneltavissa Radio Patmoksesta 30.7.2026 klo 13.03 jälkeen. Jälkikäteen Oikeus sanoa -jaksot ovat kuunneltavissa maksutta Radio Patmoksen Patmosplus-ohjelma-arkistosta.
Onko etuoikeuskehä sitten ylipäätään onnistunut, mielekäs tai rohkaiseva tapa kuvata kuvata todellisuutta, sen saa jokainen lukija ja kuulija arvioida itse.
Kirjoittaja on Sanan- ja uskonnonvapaus ry:n järjestökoordinaattori Susanna Koivula
Muokattu kuvakaappaus Etuoikeuskehästä, joka oli julkaistu HS:ssä, alkuperäinen kuva Petri Salmén/lähde ccrweb.ca/Sylvia Duckworth, käännös Michaela Moua.