Sananvapaus tekee yliopistosta sivistyksen keskuksen

Sanan- ja uskonnonvapautta edistävä kansainvälinen lakimiesjärjestö ADF International on julkaissut oppaan, jonka aiheena on kristinusko yliopistomaailmassa. Opas on nimeltään: Guide to Christian Beliefs on University Campuses - Christianity on Campus.

Oppaassa kerrotaan näin:” Yliopistojen pitäisi olla sananvapauden ja keskustelun tyyssijoja, silti brittiläiset opiskelijat pelkäävät, että heidän näkemystensä ilmaiseminen kampuksella voi vaikuttaa kielteisesti heidän tulevaan uraansa. Yhdistyneen kuningaskunnan opiskelijat kokevat, että heitä sensuroidaan kampuksella, tämä selviää kyselystä: kaksikymmentäviisi prosenttia opiskelijoista ei jaa todellisia mielipiteitään, koska ne ovat ristiriidassa yliopiston tukemien mielipiteiden kanssa. Viisikymmentä prosenttia opiskelijoista kokee, että heidän ikätoverinsa kohtelevat heitä eri tavalla, jos he ilmaisevat todelliset mielipiteensä tärkeistä asioista.

Liian usein olemme nähneet, kuinka ylioppilaskunta ”valitsee puolensa” yhteiskunnallisessa tai moraalisessa kysymyksessä ja yrittää sensuroida keskustelun toista puolta. Yliopistojen pitäisi sitoutua hyväksymään eri näkemysten moninaisuus kaikkialla opiskelijakunnassa. Parempaa ohjausta ja koulutusta tarvitaan kipeästi.

Sananvapaus on jokaisen vapaan ja demokraattisen yhteiskunnan perusta. Juuri yliopistossa opiskelijoiden pitäisi voida vapaasti keskustella ja tutkia ajatuksia - erityisesti niitä ajatuksia, joista he ovat eri mieltä.

Yhteiskuntana meidän ei pitäisi hyväksyä sitä, että opiskelijat joutuvat kohtaamaan joko sosiaalista syrjäytymistä tai jopa ankaria kurinpitotoimia sen vuoksi, että muut opiskelijat tai henkilökunta ovat eri mieltä heidän näkemyksistään. Tällainen kulttuuri on vastoin kampuselämän tarkoitusta ja yliopiston laajempaa tehtävää.

Mitä hyötyä on oppimisesta, jos ei voi sanoa mielipidettään? Mitä järkeä on hankkia uusia ystäviä, jos ei voi olla avoin ja rehellinen heidän kanssaan? Mitä järkeä on kuulua opiskelijayhdistykseen, jos yhdistys ei saa järjestää tapahtumia aiheen ja puhujien perusteella?

Oppaassa kerrotaan kirjailija C.S Lewisin sanoneen, että ystävyys syntyy, kun yksi ihminen sanoo toiselle: ”Mitä! Sinäkin?”. Luulin että kukaan muu kuin minä...". Oppaassa todetaan: Näin pitäisi olla sama yliopistojen opiskelijayhdistysten ja -ryhmien kanssa. Liittyminen johonkin yhdistykseen, joka keskittyy johonkin sinua kiinnostavaan asiaan, on loistava tapa ilmaista näkemyksiäsi ja tavata ihmisiä, jotka jakavat ne.

Sananvapaus on perustavanlaatuinen asia elämässä, myös kampuksella, koska sen avulla voimme selvittää, mistä olemme samaa mieltä ja miksi olemme eri mieltä. Tämän vuoksi yliopistoilla on vuoden 1986 Education (no. 2) Act -lain (Education (no. 2) Act 1986) nojalla erityinen velvollisuus suojella koko henkilökunnan, opiskelijoiden ja vierailevien puhujien sananvapautta. Sitä kutsutaan yliopistojen velvollisuudeksi. Velvollisuus vaatii yliopistoja suojelemaan sananvapautta: niiden tulee ryhtyä ”kohtuullisesti toteutettavissa oleviin toimenpiteisiin varmistaakseen sananvapauden lain puitteissa jäsenilleen, opiskelijoilleen, työntekijöilleen ja vieraileville puhujille”. On myös varmistettava mahdollisuuksien mukaan, että ketään henkilöä tai ryhmää ei estetä käyttämästä tiloja mistään sellaisesta syystä, joka liittyy yksilön uskomuksiin tai näkemyksiin tai ryhmän politiikkaan tai tavoitteeseen. Tämä koskee myös tiloja, joita opiskelijoiden liitto käyttää. ”

Sanan- ja uskonnonvapaus ry:n järjestökoordinaattori Susanna Koivula sanoo:

Jos yliopiston tehtävänä on turvata opiskelijoiden, opettajien ja vierailevien luennoitsijoiden sananvapaus, onko mahdollista samanaikaisesti edellyttää heiltä sitoutumista turvallisen tilan periaatteisiin? Ajattelen, että sananvapaus ja turvallisen tilan periaatteet eivät ole yhteensovitettavissa.

Turvallisen tilan säännöissä lähtökohtaisesti puututaan edeltä siihen, mitä tilan käyttäjät saavat ajatella ja sanoa. Jos ihmistä kielletään olettamasta asioita toisista, silloin puututaan ilmaisun lisäksi henkilön ajatteluun.

Turvallisen tilan politiikalla pyritään luomaan tiloja, joiden käyttäjillä on yhdenmukainen ajatus- ja aatemaailma, jota ei saa vaarantaa kriittisillä kysymyksillä ja huomioilla. On selvää, ettei yliopistoihin tällainen toimintapa sovi lainkaan.

Turvallisuudella tarkoitetaan tässä yhteydessä yleensä tilan käyttäjien subjektiivista kokemusta turvallisuudesta. Harvoin kuitenkaan kysytään, kokevatko ne opiskelijat tai opettajat olonsa turvallisiksi, jos heillä ei ole henkistä tilaa kertoa avoimesti todellisista ajatuksistaan ja asioista, joihin he uskovat?

Kärjistäen kysyn, kokevatko totalitaristisissa maissa asuvat ihmiset olonsa turvallisiksi, jos hallitus ja johtajat rajoittavat sitä, mitä kansalaiset saavat sanoa tai mihin he saavat uskoa? Tuskinpa kokevat. Vaikeneminen tai ainoan sallitun näkemyksen myötäileminen ovat vaihtoehtoja, joihin tarttumalla voi omaa asemaansa yrittää turvata. Akateemisessa maailmassakin voi olla kiusaus toimia juuri näin. Ilmapiiri vaikuttaa siihen, miten avoimesti ihmiset puhuvat näkemyksistään.

Turvallisen tilan periaatteet ovat ristiriidassa sananvapauden kanssa, koska näihin periaatteisiin vetoamalla rajoitetaan ilmaisunvapautta. Turvallisen tilan periaatteet ovat tosiasiallisesti liberaalia identiteettipolitiikkaa, joten tulisi puhua turvallisen tilan politiikasta, ei ainoastaan turvallisen tilan periaatteista.

Vaatimus turvallisen periaatteiden noudattamisesta on pehmeää totalitarismia, jonka vastustaminen vaatii yliopistomaailmassa rohkeutta ja ymmärrystä omista oikeuksista.

ADF Internationalin Guide to Christian Beliefs on University Campuses - Christianity on Campus -oppaassa sananvapautta pidetään yliopistojen olemassaolon perustana. Oppaan sivulla 9 todetaan, että ”koska sananvapaus (mukaan lukien akateeminen vapaus) on niin olennainen osa yliopistojen tarkoitusta, laki tarjoaa vahvan suojan tälle vapaudelle.”

Oppaassa sananvapauden merkitystä yliopistolle on kiteytetty osuvasti näin: "Sananvapaus on se, mikä tekee yliopistosta sivistyksen keskuksen. Ilman sananvapautta yliopisto olisi indoktrinaation keskus.

Yliopistoissa eri puolilla maailmaa – myös Suomessa, tarvitaan syvää ymmärrystä ja tietoisuutta siitä, mitä oikeuksia ja vapauksia opiskelijoilla ja opettajilla on. Muutoin on mahdotonta edistää sanan- ja uskonnonvapauden toteutumista yliopistoissa, järjestökoordinaattori Susanna Koivula toteaa.

--

Englannin kielisen oppaan sisällön kääntämiseen on käytetty DeepL -kääntäjää. Käännöstekstiä on joltain osin editoitu tekstin ymmärrettävyyden parantamiseksi.

Tästä linkistä voit tilata maksutta oppaan itsellesi. Materiaali lähetetään sinulle sähköpostitse:

https://adfinternational.org/…/resou…/christianity-on-campus