Googlettakaa uskonnonvapaus!
Sanan- ja uskonnonvapaus ry sai tällä viikolla palautteen, jonka mukaan yhdistys ei ymmärrä uskonnonvapauden merkitystä. Kirjoittajan mielestä uskonnonvapaudessa on kyse siitä, ettei uskontoja tuputeta. Kirjoittaja paheksui sitä, että uskonnonvapauteen vetoamalla ”paasataan raamattua.” Hän käski myös googlaamaan, mitä uskonnonvapaus tarkoittaa.
Minäpä sitten googlasin. Kokosin tähän alle muutaman ensimmäisen hakutuloksen, jotka Google antoi:
”Uskonnonvapaus on perusoikeus, johon kuuluu vapaus uskoa, vapaus olla uskomatta ja valtion tasapuolinen suhtautuminen eri vakaumuksiin.”
Määritelmä: yksilön tai yhteisön oikeus sekä yksityisesti että julkisesti tunnustaa ja harjoittaa haluamaansa uskontoa tai olla tunnustamatta ja harjoittamatta mitään uskontoa
Selite: Uskonnonvapaus sisältää kaksi ulottuvuutta: positiivinen uskonnonvapaus on vapautta uskontoon ja negatiivinen uskonnonvapaus on vapautta uskonnosta. –Perus-oikeuksista säädetään tyypillisesti kansallisissa perustuslaeissa. Esimerkiksi Suomessa perustuslain (1999) 11 §:ssä säädetään uskonnon ja omantunnon vapaudesta, johon sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Lain mukaan kukaan ei ole myöskään velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen.”
Ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapaus, 18. artikla:
Jokaisella ihmisellä on ajatuksen, omatunnon ja uskonnon vapaus; tämä oikeus sisältää vapauden uskonnon tai vakaumuksen vaihtamiseen sekä uskonnon tai vakaumuksen julistamiseen yksin tai yhdessä toisten kanssa, sekä julkisesti että yksityisesti, opettamalla sekä harjoittamalla hartautta ja uskonnollisia menoja.
-Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus
“Opetus- ja kulttuuriministeriön tavoitteena on turvata uskonnonvapauden toteutuminen ja edistää mahdollisuuksia uskontojen tunnustamiseen ja harjoittamiseen. Suomen perustuslaki takaa oikeuden uskonnon ja omantunnon vapauteen. Uskonnonvapauden käyttämistä turvataan uskonnonvapauslailla. Laissa säädetään mm. rekisteröidyistä uskonnollisista yhdyskunnista, yhdyskunnan jäsenyydestä, liittymis- ja eroamismenettelyistä sekä valaa ja vakuutusta koskevista käytännöistä. Laki liittyy myös perusopetuksen ja lukion uskonnon- ja elämänkatsomustiedon opetusta koskeviin säännöksiin. Evankelis-luterilaisesta ja ortodoksisesta kirkosta säädetään lisäksi niitä koskevissa erityislaeissa.”
“Uskonnonvapaus on aina ajankohtainen asia. Nykyisessä uskonnonvapauslaissa korostetaan uskonnonvapauden positiivista puolta, vapautta uskoa tai olla uskomatta. Mediakeskustelussa uskonnonvapauden negatiivinen puoli nousee usein esille, kun uskonnon julkisuus ja näkyvyys kyseenalaistetaan. --Uskonnonvapauden tilanne maailmassa vaihtelee suuresti. Uskonnonvapaus ei valitettavasti ole itsestäänselvyys käytännön elämässä kansainvälisistä julistuksista ja sopimuksista huolimatta.”
Jo edellä olevat hakutulokset avaavat monipuolisesti uskonnonvapauden merkitystä. Uskonnonvapauteen sisältyy aina myös oikeus yksityisesti ja julkisesti harjoittaa uskontoa ja myös julistaa sitä toisille. Googlaamalla ei ainakaan pääse siihen lopputulokseen, että uskonnonvapaus tarkoittaisi vain vapautta uskonnosta.
Kuvakaappaus palautteesta
Uskonnonvapaus antaa kaikille tasapuolisesti luvan ”paasata” omasta maailmankatsomuksesta, vakaumuksesta, uskosta ja arvoista. Pidän kuitenkin erikoisena ajatuksena sitä, että jos uskonnollista sisältöä sisältävän puheen katsottaisiin olevan tuputtamista, mutta esimerkiksi uskonnottomaan elämänkatsomukseen sitoutuvaa puheenvuoroa pidettäisiin vain neutraalina asioista kertomisena.
Paasaaminen ja tuputtaminen ovat molemmat tunnepitoisia ilmaisuja, joilla pyritään kuvailemaan vastenmielistä ja ei-toivottavaa puhetta ja toimintaa. Ihmisten kokemukset siitä, mikä on pahaa paasausta tai tunkkaista tuputtamista eroavat toisistaan. Sanan- ja uskonnonvapautta ei voida lähteä rajoittamaan tällaisten subjektiivisten kokemusten pohjalta. Näiden vapauksien perusteella kenenkään ei luonnollisesti tarvitse jäädä kuuntelemaan uskonnollista puhetta tai osallistua uskonnonharjoitukseen vasten tahtoaan.
Ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa on varmasti viisautta välttää tuputtamista tai paasaamista, mutta älköön se tarkoittako kuitenkaan innotonta puhetta, oman näkemyksen piilottamista tai mukautumista kulloiseenkin trendiin ja ajanvirtaukseen.
Sanan- ja uskonnonvapaus ry puolustaa erityisesti kristittyjen oikeutta ilmaista kristillistä uskoa. Miksi ihmeessä? Tälle on Suomessa yhä erityinen tarve, sillä kristillinen opetus avioliitosta, synnistä ja armosta on vienyt kristityn kansanedustajan ja pienen kristillisen kirkon piispan leivättömän pöydän ääreen. Päivi Räsästä ja Juhana Pohjolaa syytetään kansanryhmää vastaan kiihottamisesta sen takia, että he ovat julkisesti pitäneet esillä edellä mainitsemiani Raamatun opetuksia.
Uskonnonvapaus on keskeinen ihmisoikeus, jota ilman emme eläisi demokratiassa vaan yhden totuuden diktatuurissa. Yhden totuuden diktatuurissa jumalana on milloin valtio, milloin johtaja. Kansalainen ei silloin ole vapaa ajattelemaan, sanomaan tai uskomaan.
Googlettamalla ”mitä uskonnonvapaus tarkoittaa” vastaani tuli myös tällainen teksti:
”Uskonnonvapaus yksilön kannalta on ihmisoikeus, joka on suojattu myös monin kansainvälisin sopimuksin. Kyseessä ei siis ole mikään valtion suoma etuoikeus, josta kansalaisen tulisi osoittaa kiitollisuutta ja nöyryyttä näin karrikoidusti sanoen. Uskonnonvapauden tulee olla valtion turvaama oikeus.” Tähän minun on ainakin helppo sanoa: amen.
Susanna Koivula
Sanan- ja uskonnonvapaus -yhdistyksen
järjestökoordinaattori